Tuesday, October 9, 2012

Pinnan alta löytyy poliitikon ihmisyys

Gradun tekeminen on syönyt kaiken vapaa-ajan blogikirjoittelulta mutta tietty kykenemättömyys tiivistää tätä Per-looks -ilmiötä, joka velloi ainakin vielä eilen ja tänään internetissä ihan medioiden kärkipaikoilla, johonkin kivaan meemiin, pakottaa minutkin pohtimaan asiaa ihan kunnolla.



On jotenkin vaikeaa käsitellä sitä faktaa, että Per-looks löysi paikkansa Ylen uutisten polttavimpien aiheiden joukosta, EU-politiikan ja Nokia-surunäytelmän seassa. Uutiskynnystä ei ole edes ylitetty hivuttamalla, vaan ilmiö on kuin trampoliinilla ponnahtaen noussut puheenaiheeksi aivan kaikkialla. Se lähti liikkeelle minun tapauksessani irkistä, sen jälkeen se tuli vastaan Facebookissa, ja periaatteessa pian oli jo vaikeaa edes osoittaa mistä tuo vyöry oli lähtenyt tsunaminomaisesti liikenteeseen. Jotenkin pisti silmään, miten juuri vähän aikaan sitten yksi toinen suomalainen poliittinen meemi oli syntynyt, ja sitä oli tulkittu perinteisessä mediassa täysin väärin. Siinä missä väärästä tulkinnasta ja siitä virinneestä keskustelusta syntyi selkeä draaman kaari, jossa yksi viesti muuttui toiseksi, Per-looks tuntuu nyhjäävän tyhjästä keskusteluissa ikiliikkujan tavoin.

Tietenkin skuuppi-uutisointi hakee nyt kuumeisesti tumblr-tilin omistajaa kommenttien toivossa, mutta paljon mielenkiintoisempaa on mielestäni tässä reitti, jota mukaillen tällainen meemi on syntynyt ja nyt ikään kuin saavuttanut tunnustuksensa lakipisteen, sinetöiden samalla oman kohtalonsa. Kyseessä lienee samansukuinen ilmiö kuin Chuck Norris siteeraamassa Chuck Norris -sitaatteja, vaikkakaan ei niin tunnistettavasti.

Hel-looks tiedetään jo niin pitkän ajan takaa katumuodin uraauurtavana Web 2.0. -pohjaisena sivustona, että sen menestyksen analysointi vaatisi varmasti minulta lähdeviitteitä ja statistiikkoja tieteenaloilta, joista minulla ei ole aavistustakaan. Mutta Hel-looks ilmiönä on mielenkiintoinen, koska se rohkaisee subjektiivisiin havaintoihin. Se, mikä tekee siitä ilmiön, ja millaisen ilmiön, pohjaa pitkälti jokaisen omaan asennoitumismaailmaan. Samalla se kehystää ja valmistaa myös kohtaamaan per-looksin ja kaikki sen "äpärälapset", joita linkitän tämän tekstin päätteeksi ikäänkuin ylistämään vapaan assosiaation kaarta. Vaikka dramatiikka näistä esimerkeistä onkin jo hävinnyt ensimmäisen ärsykkeen jälkeen.



Hel-looks näyttää meille kuvia helsinkiläisistä katujen kulkijoista. Periaatteessa nämä ihmiset ovat päätyneet erottuvuutensa takia näytille galleriaan, joka alleviivaa heidän muodikkuuttaan, ja myös "erilaisuuttaan". Siinä missä monille muodin kautta luovuuttaan toteuttaville Hel-looks on vapauttava voima, irrallaan photoshopin ja nelilukuisten hintalappujen vaaterekeistä, on se monille muille kuriositeettigalleria, joillekin jopa friikkishow: Mitä eriskummallisempi, sen parempi? Se herättää sekä ihastusta että huvittuneisuutta, joskus tasapuolisestikin. Linkit kuviin keskustelufoorumeilla ovat yleensä niitä, jotka hymyilyttävät eniten sekä hyvässä että pahassa. Toisaalta voisin kuvitella lähes jokaisen hiukankin narsistisen ja omaperäisellä pukeutumisellaan statementtejä hakevan ihmisen toivovan pääsevän osaksi tällaista ilmiötä, vieläpä sen suurimman nosteen aikana. Kukapa ei haluaisi olla osa jotain uutta ja mielenkiintoista.


Moni miettii varmasti, mikä saa Hel-looksin suodattamaan nykyään valokeilaan toivovista ihmisistä ne, joilla on sivuilla paikkansa, siinä missä toisilla ei. Minä ainakin pohdin sitä juuri nyt, lähipäivien tapahtumien innostamana. Kenties koko sivusto elää nyt olemassaolonsa parasta aikaa, kun se on päässyt aallon huipulta takaisin some-palveluiden ja muotiblogitodellisuuden massaan, osaksi systeemiä. Sen funktiot toimivat aina kuten ennenkin, mutta kukaan ei jaksa enää naljailla.

He, jotka aikoinaan jaksoivat nauraa, nauroivat samalla myös itselleen. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että jollain tyypillä on hame (!) päällään! Ystäväni ja nettituttuni nauroivat hel-looksin sisällölle, koska tunnistavat muoti-ilmiön - siis muodin itsessään - johon he törmäävät välillä itsekin vaatehyllyillä. He työntävät nämä ajatukset tuolloin välillä syrjään, välillä taas tehden kaupallisen, mielihyvää tuottavan ostospäätöksen: muoti on kuitenkin aika monelle erottautumisen väline, oli valintojen takana millaiset motiivit tahansa - hinta-laatu-suhde, ekologisuus, väri, tylsyydestä erottautuminen, tiettyyn ympäristöön sopeutuminen, tai ihan vain miltä se näyttää. Hel-looksissa ihmisiä viehättää suureksi osaksi ne omat luonteenpiirteensä, joita he ajatuksissaan huomaavat selaillessaan värikkäästi ja jännästi pukeutuvien potretteja. He saattavat pohtia, missä pisteessä he voisivat olla sivulla itsekin näytillä.

Hel-looks herättää ajatuksia, on helppokäyttöinen ja yksinkertainen toimi-idealtaan, ja ennen kaikkea hitti, osa suomalaista populäärikulttuuria. Mutta miten matkaamme tästä per-looksiin? Pohjaksi tälle paikasta a paikkaan b -kuvaelmalle tuon esille yhden välietapin, Landelooksin, jota ei valitettavasti enää päivitetä. Harva kyseistä sivua tosin enää välttämättä kaipaakaan, koska se vain alleviivaa tehokkaasti imitoimansa ilmiön olennaisuudet, ja puki ajatuksemme sanoiksi. Loppupelissä Hel-looksinkin tavoin kyse on vain toimivasta internet-sivun ideasta, ja sittemmin helposti tunnistettavasta formaatista. Siinä missä Landelooks toimii wordpressissä eikä ole välttämättä ulkoasultaan yhtä "sleek" kuin esikuvansa, perusfunktiot toteutuvat samalla kaavalla. Kuva ja selitys. Toisaalta Landelooksissa selitykset kuvien rinnalla valuvat ironiaa, joka lähes pakottamalla alleviivaa sen hiukan tekotaiteellisen tavan, jolla Helsingin urbaanit nuoret ja nuorekkaat kuvaavat tyyliään ja palvovat ties mitäkin kuuminta indie-bändiä tai sitä vuosikymmentä, jonka teemabileistä on ollut piireissä pisin aika. Niitä ilmiöitä, jotka vain sattuivat pyörimään päässä sinä aamuna, kun kuvaa oltiin menossa ottamaan jonnekin, yleensä Flow'hun. Määritelmiä kaikki tyynni. Landelooks alleviivasi tämän kaiken, ja sai aikaan yhden naurahduksen, mutta löytämällä olennaisen ja esitellen sen, se oli silti ennen kaikkea one-trick pony. Ja se siitä.

Nyt kun per-looks on julkaistu, siitä on kohkattu ja se on herättänyt ajatuksia, joita netti on nyt pullollaan. Sivu tekee milloin mitäkin, yleisimmin irvailee ja leimaa, vaikka periaatteessa se ei itsessään pidä sisällään senkään vertaa sisältöä, mitä Hel-looks tai Landelooks aikoinaan formaateissaan. Silti se kertoo omista arvomaailmoistamme enemmän kuin haluaisimmekaan. Sen tulkitsemisen kautta syntyy sen uutisarvo. Jotenkin ajankuvan hengen sinetöi huomio siitä, kuinka kunnallisvaaliehdokas - vieläpä emeritus-professori - on tokaissut tyyppien kuvissa näyttävän karmeilta, ja sitten onkin tullut paha mieli, ja anteeksipyyntö. Mutta vahinko on jo tapahtunut, kun yksi ihminen on muotoillut sanoiksi omalla suullaan satojen, jopa tuhansien somessa pyörijöiden ensireaktion. Kukapa tästä ei loukkaantuisi, vielä loukkaantumisen kulta-aikana.

On kenties urbaanin kaupungilaisen onni, että tämä meemi saattaa olla tuomittu kuolemaan yhtä nopeasti kuin mikä tahansa häviävä uutisaihe - tai meemi. Tämän onnen takaavat bobhelsingihtävän kok-looks ja saletisti viimeksi kampaajalla käväissyt vih-looks, jotka saavat myös varmasti monet nauramaan yhtälailla kuin esi-isänsäkin, mutta vain hetken aikaa. Mikäli valtamediat kuvittelevat pystyvänsä lypsämään tästä välikohtauksesta pidemmänaikaisen uutisen, ovat he siinä väärässä. Me kaikki olemme jo tajunneet, mistä määritelmistä tässä on kyse. Nämä vihr-kok-mikälie-looksitkin vain odottivat itseään, koska niitä tarvitaan viimeistelemään koko ilmiö.

Rauhan halauksia loukkaantumisriskissä oleville tarjoaa Ingrid Äspock. (Portfolio)


Mutta tänään meillä on vielä käytössämme ikkuna omiin ennakkoluuloihimme, vaikka esimerkiksi seitsemän uutisten pääuutisaiheeksi se ei enää päässytkään (lähde: juuri nyt). Me tietenkin olemme kaikki erilaisia ulkomuodoiltamme, elämäntyyleiltämme ja kiinnostuksiltamme. Mutta onko mies ansainnut ilkkuen osoittavan sormen, jos hänellä on päällään Kiitos-paita, tai vaikkapa jostain selittämättömästä syystä kaulaliina sisällä? Kiitos-paitainen mies voi olla esimerkiksi luomuviljelijä, joka helpottaa ekologisesti kunnioitettavan elämän ylläpitoa ja tuottaa punavuorelaisen pöytään sitä luomubroileria, jota ei koskaan saada mistään. Vielä todennäköisemmin hassutukkainen persunainen elää elämäänsä kaukana blogosfäärien syövereistä suorastaan leppoisaa elämää, johon urbaani suorittaja ei pääse käsiksi kuin leppoistamalla, kirjojen tai blogien sekamelskasta ensin sen termin löytäen. Ja vastavuoroisesti, myös vihreä poliitikko voi tietää jotain elämästä maaseudulla.

Kenties meidän pitäisikin keskittyä enemmän siihen, että me olemme kaikki pohjimmiltaan ihmisiä, eikä tähän asiaan vaikuta se, miten Brysselissä voidaan ja miltä kantilta YT-neuvottelujen aiheuttamaa pahaa oloa tekee mieli purkaa netissä.. tai onko Kiitos-paita nolompi asia kuin vaikkapa iPad-addiktio. Siitähän tässäkin nyt taitaa olla pohjimmiltaan kyse. Ja tiedättekö, huijasin teitä hiukan, koska en linkitä enää mitään puolue-lookseja. Olette jo ne nähneet kaikki nämä ihmiset kaduilla kävellessänne. Vanha juttu.